Olin pojilleni luvannut, että tänään hitsataankin sitten oikein mikillä. Olivat heränneet tavallista aikaisemmin. Kyllä opiskelu maistui. Herätti mokoma vehje lukuisia kysymyksiä. Onneksi Leena on voinut olla paljon paikalla ja niin ollen asiat on saatu puitua juurta jaksain. Vieläpä täydellisesti artikuloiden.

 

Hetkinen, sieltäpä lähestyi suuri joukko raavaita miehiä. Ristikoitako hakemaanko? Kyllä! Kuusi miestä ja BOSS. Palkkiota heti pyytämään, tietenkin. Se nyt ei enää voinut kuulua meille. Kirkko oli sen jo aikoja sitten heille luvannut. No – tuollaisesta ei voi heitä moittimaankaan alkaa. Kulttuuri on mikä on, emmekä voi sille yhtään mitään.

 

Ristikko sai jalat allensa kohta, kun paikat oli määrätty ja häipyi horisonttiin. Porttivahti vaan ei aikonut päästää härveliä ulos alueelta. Tarvittiin vähän isompi boss, ja vot, taas mentiin. Iltaan mennessä oli kenttä tyhjä. Sai siinä pojat pistellä pikkusen. 36 km. Onneksi ei mittari varjossa näyttänyt 31 enempää. Keskipäivällä yksi ristikko putos maahan aika kolinalla, kun kaikki hellitti yhtä aikaa jo noston alussa. Ei kestäneet kädet niin kuumaa rautaa. Varustelimme heidät hanskoin, ja työ saattoi jatkua. Yksi nuorimies ei ollut ikänään hansikasta käteensä laittanut ja olikin aika vääntö, ennen kuin kaikki sormet oli oikeissa paikoissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

Kävimme oppilaitten kanssa sitten kirkolla. Siellä oli tienpuoleinen ulkoseinä melkein valmiiksi rapattu.  Eikä vain valmis, vaan myös kaunis. Nuoret miehet vähän pyörittelivät silmiään. Taisivat kuitenkin ymmärtää kokonaisuuden. Olemme varmasti eturivissä katsomassa, kun kattotuoleja asennetaan. Vois luulla, että silloin on sirkustunnelma.

 

Sakastin kohdalla maa on tosi syvällä, rinteessä kun kerran ollaan. Siihen ajettiin vankiautolla kivenlohkareita monta kuormaa. Louhimo käytiin myös katsastamassa. Kaksi miestä, rautakanki  ja varmaan 20 kilon leka. Heilahduslyönti näytti tuottavan parhaan tuloksen. Lähelle ei ollut asiaa ilman silmäsuojaimia. Arvaa, oliko heillä?  Kohteet olivat isoja siirtokiviä. Niitä löytyy kaikkialta läheltä. Lohkarekasoja siis siellä täällä.

 

Kun oli auto kerran saatu allemme, niin ajeltiin Kendun kautta Viktoriajärven rantaan. Haluttiin nähdä, miltä hyasinttilautta näyttää. Tuuli oli kuljettanut suurimman osan Ugandaan. Tervemenoa vaan, uskon kalastajien toivottavan. On se semmosta soppaa. Mummut siellä istuivat  hietikolla ja perkasivat kaloja. Ilman mitään astioita. Kitkanviisaat kuivattiin siellä, missä sattui kuumaa betonia olemaan. Laiturin kaiteella ja maantien reunassa. Jos oli hiekkaista, niin oli.

 

Portin luona - siis sairaalan-  jäin katsastamaan kojujen tarjontaa. Pakko on mennä vielä uudestaan, että saa sisäistettyä näkemänsä. Ruumisarkkutehtailijat olivat mukavaa porukkaa. No – kaikki tuntuvat olevan hirveän ystävällisiä.

Saunalla oli tänään hiljaista, kun toinen ryhmä oli sademetsäreissulla. Löylyä siis riitti. Sisiliskollekin tuli liian kuuma lauteitten alla. Kanalle tuli kiire suihkukopista ulos, kun ensimmäinen suihkuttelija astui sinne. Oli kai piilossa tuota kuningaskukkoa. On se sen verran kova kauboi, ettei kai sitä jaksais aina leikkiä hevosta. Kun ei oo satulaa, niin on pakko pitää niskasta kiinni ja lujaa. 

 

Hiljaista oli täällä talossakin, kun Tilla on siinä joukossa, eikä siis pihassa tai sisällä bongaamassa milloin mitäkin lepakkoa tai ötökkää. Oikein on niin kuin puuttuis  jotain oleellista.