Iltayöstä satoi jälleen. Aamu lupasi kuumaa päivää.

Oli vapaapäivän aamu. Alue on adventistista seutua ja näin ollen lauantai pyhäpäivä. Ja sitä kunnioitetaan. Kävely kirkkomme kautta joelle auttoi näkemään maaseutuelämää. Hiljaista oli poluilla. Kirkkokansamme oli kokoontunut puun alle hartauteen. Lapset toisen puun alle. Siellä täällä oltiin kotonakin. Äkkiseltään ei hoksaa, mikä pihapiirin savimajoista on navetta. Täyttä elämää kuitenkin eletään ja iloisena, hymyssä suin. Lapsia riittää ja osaavat olla tosi suloisia. Pääosin siististi pukeutuneita ja kohteliaita.

 ”Leon silta” oli aika massiivinen rakennelma. Voi vain kuvitella, kuinka paljon se auttaa kulkemisessa joen yli. Päivä kului pääosin levätessä ja varjon mukana paikkaa vaihtaen. Lämpötila kai 27 astetta. Pojat nyt ei paljon jaksa huilia. Korjailivat ainakin puolenkymmentä pikku vikaa, joita oli ilmaantunut sitten viime käynnin. Saunakin lämpesi siinä ohessa ja iltaruokailun jälkeen tuppasi oikein jonua syntyyn löylyn lämpöön. Lämmintä vettäkin riitti nyt entistä useammalle, em. syystä johtuen.

Iltaisin on mukava rupatella tuossa ulkona puun alla. Vaikka on tässä kulunut tunti jos toinenkin tän läppärin ja puhelimen kimpussa, kun ei meinaa millään onnistua paikallisen kortin asennus.