Pientä pilveilyä.

Olipa melkoinen rumba aamulla, kun kaikki projektit piti aloittaa samaan aikaan. Oli siinä tarvike ja työkalu jos toinenkin väärässä paikassa. Eikä pilvistä enää tietoakaan. Nyt 30 päivällä – varjossa. Polttomoottorin asennus isoon betonimyllyyn oli tärkeä homma, koska rapparit jo odottivat kirkolla. Se sentään sujui suht normaalisti, toisin kuin sen rumiluksen lastaus ”vankikuljetusautoon”. Kerran se tuli alaskin, että rymisi, kun lankonki katkesi. Kukaan kahdeksasta miehestä ei kuitenkaan jäänyt alle. Onneksi. Oli se lopulta saatu perille.

Kun oli rappareitten palkat selvitetty, alkoi tapahtua. Jopa niin, etteivät ehtineet mitään myllyjä käyttämään, vaan sekoittivat laastit lapioilla. Että silleen. Viisi ammatti-  ja viisi apumiestä. Palkka ammattimiehelle 4 euroa päivä. Apumiehelle 2. Palkanmaksu päivittäin.

Itselleni ilmaantui aamutuimaan neljä kaveria hitsausoppiin. Ikähaarukalla 18-38. Aamupäivä siinä meni, kun ”rupateltiin niitä näitä”. Sain sairaalaryhmästä Leenan tulkiksi ja hän olikin aivan mahtava siinä tehtävässä. Kavereilla oli kaikilla luon kieli kotikielenä, mutta englanti on kuitenkin kaikkialla valtakielenä. Entinen Englannin alusmaa kun kerran on. Esittelyssä tuli ilmi, että parilla kaverilla oli matkaa tänne 15 km. 1,5 tuntia kävellen. Paljon ei saatu aikaan, kun yksi vaihe puuttui sähköistä. Järjesteltiin paikkoja ja odoteltiin sähkömiestä. Kaksi vaihetta kolmesta yhdisti, joten saimme valovirtakoneet käymään. Sahailimme alkuun muutamia rautoja kattotuolien tarpeisiin, ja näytin pojille pikkusen hitsausta sillä ” taskukoneella”,  jonka toin mukanani.

 Inkeri ja Maarit olivat kirkolla vesijumpassa eli kantamassa vesiastioita joelta aasin kärryyn laastitekotarpeeseen. Jyrkkää joentörmää 100 m, kanisterit 25 kg kappale. Jaksaa ne meidänkin naiset kantamuksia kantaa! Samaisessa kärryssä ne tuotiin rouvat läpi kylän kattotuolityömaalle. Siitä näystä täällä kerrotaan varmaan vielä lastenlapsillekin.