Aamutuimaan poikiani opettaan. Nostin jo harjoituspalat pystyyn. Nuoremmille tuntui sekin asento käyvän laatuun. Juliuksella vielä tökki pikkusen. Kädestä pitäen kun ohjaa, niin pikku hiljaa menee opit perille. Saimme Leenan kanssa kutsun vierailulle hänen luokseen. Ajankohdaksi sovimme harjakaisjumalanpalveluksen jälkeen lauantaina.

Pappakin tuli Leonsa* kanssa kärryjä korjauttaan, niin kuin oli sovittu. Oikean Leon tekemässä kärryssä oli yksi heikko kohta. Aisat tuppautuivat sujumaan ylöspäin etupainoisen kuorman takia. Lava oli nyt aika pystyssä ja takapää ylhäällä. Oli sillä tietenkin rouvien helppo matkustaa, kun jalat ei osuneet maahan. Miehissä taivutettiin aisat alas ja vahvistin ne neliöputkella, josta leikkasin yhden sivun pois.

Työ jäi harmittavasti kesken, kun sain komennuksen kirkolle kattoristikkohommiin. Kärryt oli tietenkin haettu yöksi talteen, niin kuin on maan tapa. Kirkon ristikoissa oli jotain pientä muutostarvetta ja voin samalla seurata niiden nostoa paikoilleen. Voi heti sanoa, että ei kannata mennä neuvomaan. Tilla toimi masinistina, eli palautti napista suojakytkimen aina takaisin toimintaan, kun hitsauskone sitä ylikuormitti. Liikuttiin ihan rajamailla akrekaatin tehoissa, olihan puikko sentään 1.6 mm. Otin videolle yhden osan noston ja sen voi sitten nähdä, kun täältä on tultu kotiin. Että kärsivällisyyttä.

* Aasi, joka on nimetty veteliläisen Leon mukaan. Leo-aasin puoliso on taas Maarit, nimetty valokuvaaja-Maaritin mukaan.