Kavereista yksi jo lopetti opiskelut. Jäljelle jääneille luvattiin maksaa moottoripyörätaksimaksu 200 shillinkiä sekä 100 shillinkiä palkkaa päivässä - kolehtina - tekee yhteensä 3 euroa. Leena toi paitoja ja työhousuja, joita jollain oli ollut tuomisina. Kulmahousut olis voinu vaikka kärähtää pilalle. Itse varustelin heitä hanskoin ja suojalasein. Mauri ja Simo painivat sähköongelman parissa uskollisesti puoli päivää. Löytyi se vika viimein. Hyvä olikin, koska sähkäriä ei enää näkynyt.

Nyt jo mikkikin alkoi laulaa, eli mig-hitsauskone ja näin ollen saimme mitoitettua, sahattua osia ja hitsattua pari kattotuolia kokoon. Että kyllä se siitä!!!!

Kahdeksasta kahdeksaantoista on painettu töitä kirkkomme eteen. Ruokailun ja saunan jälkeen onkin aika raukea olo. Umpihaalari  ja 31 astetta varjossa on sen sortin yhdistelmä jotta… En silti ole antanut periksi, vaan olen kirjoittanut tätä päiväkirjaa uskollisesti. Tuppaa tässäkin aikaa kuluun , kunnei tää ole ihan sitä tutuinta puuhaa.

Ruokailun jälkeen käytiin katsomassa, kun Tilla jallitti mustia poikia jalkapallokentällä. Aika tyttö sikseen. Peli loppui sinä hetkenä, kun hämärä alkoi. Pojilla oli kymmenen minuuttia aikaa ehtiä kotiin ennen täyspimeyttä. Ei tahtonut meikäpojan hoksottimet tajuta sitä hämärtymisen nopeutta. Aivan tajuton kokemus. Kuin ois heitetty pressu niskaan.