Lauantai ja sapatti.

 

Meidät rakentajat oli kutsuttu jumalanpalvelukseen omalle kirkollemme. Sinne mentiin kans, oikein oli odotettu tätä hetkeä. Matka oli raskas, vaikka olikin alamäkeä. Pusseja ja nyssyköitä oli yli sallitun rajan, vaikka eilen kapsäkkejä jo vietiin autolla. Annoimme omat tuliaisemme kirkon vanhimpien jaettavaksi tarvitseville.

 

Tilaisuus pidettiin tietysti siinä vanhassa rakennuksessa. Yllätykseni oli suuri, kun Julius olikin maallikkosaarnaaja kirkossamme. Ei ollut poika paljon metelöinyt asiasta.

 

Aluksi oli raamatun tutkiskelua. Kumpikin kansa omilla puolillaan. Lapset veivät muutaman penkin ulos, koska heillä oli omat jutut puiden varjossa. Vanhemmat heistä äkseerasivat jotain esitystä varten. Alle kouluikäiset istuivat papinrouvan kahta puolta ja harjoittelivat lauluja. Tilaisuus jatkui, kun piispa saapui paikalle. Oli kyllä niin uninen, ettei varmaan tiennyt juuri mitään koko tilaisuudesta. Sen se tiesi kertoa, ettei vielä ole nähty metallisia kattotuoleja hänen reviirillään. Kovasti kiitteli tätä ihmettä. Yksitellen otettiin tekijät esiin ja koko kansan voimalla kiitettiin. Sen tekivät kaikki silmäätekevät vuorollaan. Saarnoineen ja esityksineen tilaisuus kesti kolme ja puoli tuntia. Pirkko tulkkas mulle.

 

Lounaan jälkeen olikin vuorossa Juliuksen luona vierailu. Mentiin oikein autolla, kun Voitto saatiin kuskiksi. Ajettiin pitkin savannia, aasinpolkuja, laidunmaita ja ojien yli. Lopulta jollain kärrytiellä puskat olivat kasvaneet liikaa ja jouduimme peruuttamaan takaisin. Muutama sata metriä polkua ja perillä oltiin. Ylpeänä meille esiteltiin niin talot kuin tiluksetkin.

 

Talo oli kahden huoneen savimaja maalattialla. Olohuoneen kalustus oli sohva, kaksi nojatuolia ja pöytä. Pöydän alla luunlaiha kissa imetti ainoaa poikastaan. Samassa kana jo tuli tutkimaan josko jotain olis tippunut lattialle. Ei ollut paljon mistä tippua, kun tarjolla oli vain parimetrinen sokeriruoko nurkassa. Kieltäydyimme kohteliaasti. Seuraavaksi sisään pyrki talon ainoa jäljellä oleva lehmä, joka suomalaisen mittapuun mukaan on kyllä sonnimullikka. Sitten retuutettin sisään dingon näköinen koira.

 

Toisessa rakennuksessa oli myös kaksi huonetta. Toinen oli päivät keittiönä ja yöt kanalana. Nurkassa oli kolme kiveä, ja nokinen nuotion kolo. Savut sisään niin kuin ennenvanhaan. Toista asui vanhin tyttö pienen, minusta autistisen pojan kanssa.

 

Kuivuus on tosi ankara juuri nyt ennen sadekautta. Ei uskoisi, että tuo kuiva ruoho koskaan versoisi enää. Kaikki karja on luurangonlaihaa, kun ravintoa ei kerta kaikkiaan ole. Kaikki kulkevat vapaasti missä haluavat. Mitenkähän ne löytävät kotiin illaksi? Maanteiden läheisyydessä kulkevilla laumoilla näkyy olevan paimen. Vaikkei ne kyllä auton alle jäis ominpäinkään. On ne niin hyviä väistämään ja odottamaan vuoroaan. Jopa keskitiellä saattavat pysähtyä.  

 

Onneksi Voitto odotti sen tunnin. Kuolema olis korjannut, jos olis kävelemään joutunut. Erämaan tuntu. Paluumatkalla hoksattiin raskaan aidan takana kaksi identtistä loistohuvilaa. Joku tiesi niiden rakennetun vaimoille. Kaksi vaimoa, kaksi taloa. Ovat kuulemma vain tilapäiskäytössä. Siis talot. Kontrasti on kova. Sekavat on tunteet Juliuksen suhteen.

 

Kohta kotiin päästyä paikalle pölähti toinen meistä kaksosista, saunamies. Ihan vaan siksi kaksonen, että ollaan samanikäisiä. Saatte vielä nähdä kuvan meistä. Susan hällä oli mukana, ja hänen äitinsä. + muuta sukua. Ovat he ihania ihmisiä.