Lauantai, sapattipäivä. Ja eikun hurvittelemaan. Suoraa päätä lähikaupunkiin. Matkaa sen 80 kilsaa ja tie niin kuin tiedetään. Ei mennyt selkä kramppiin niin kuin viime kerralla. Iisakki on sen verran rauhallisempi kuski. Loppurahat pankissa paikallisiksi. Turvallisesti. Oli kiva tingata hintoja ”persialaisella torilla”, kun oli miljonääri. Jotain tuliaisia jo löytyi.  Kattotarpeista puuttui vielä 6 kg nauloja. Hierarkiaa löytyy ihan kiitettävästi. Kolmannen pomon jälkeen saatiin kehiin se työmies, jonka tehtävänä oli punnita ostos. Jakoavain maksoi 2,50 €. Harjakaistarpeetkin tuli hankittua, kun kerran paikalla oltiin. Marketista löytyi nääs hyllykkö sitäkin sorttia.

 

Tullessa ostettiin pentsiiniä akregaattiin. Huoltoasemalla riittää henkilökuntaa. Yksi veivaa kammesta pumppua, toinen tankkaa ja kolmas rahastaa. Niin, ja vielä riittää väkeä lasinpesuunkin.

 

Iltapäivällä se kaiken jännittävin. Meitä tultiin vastaan ovelle asti, koska olimme lähdössä kylään. Saunamies* oli kutsunut meidät vierailulle. Yksi pojista ja kaksi lasta johdattelivat meidät perille. Vanhempi heistä, Susan, kaappasi heti käteni, eikä hellittänyt muuten kuin puolenvaihdon ajaksi, koska kädet hikosivat siinä kuumuudessa. Ja vesipullo sitten. Tietävät näköjään heti pienestä pitäen, kuka vedet kantaa.

 

*Hän on alueen talonmies, jolla on aasit Leo ja Maarit, sekä vielä niiden yhteinen baby. Viime reissulla hänet ylennettiin myös saunamieheksi ja tunnollinen kun on, on sauna on lämmin joka päivä kello 5.

 

Koko suku oli koolla, kai meitä varten, lapset ja lastenlapset. Pappan ja mummin talon olohuone oli aika täys. Limpparit juotiin, kun meille valkoisille ei voi juuri muuta tarjota. Se on se bakteerikanta niin erilainen. Koitettin seurustella, sen kun osattiin. No, olivathan porukat jo viime vuonna käyneet täällä. Pojathan olivat betonitehtaalla töissä ja olivat olleet erittäin pidettyjä. Pappan kanssa hoksattiin, että ollaankin kaksoset, kun oltiin ihan samanikäiset. Että voi olla väki sydämellistä.

 

Valokuvat otettiin ja vielä aika monet. Leon kummityttö esitteli koepaperinsa. Ei mene avustus hukkaan, oli ne sen verran mahtavat tulokset. Ja kunniakirja vielä päälle.  Kyllä tuli mieleen ylihärmäläinen tupa, kun sisään astuttiin. Ihmisikä kai siitä muistosta on, mutta. Tunteet on vieläkin aivan sekaisin sen tytön suhteen. En ollut päästä lähtemään, kun hän oli tarrautunut minuun ja kyyneleet vaan valuivat pitkin poskia. Äänetöntä huutoa...

 

Ja entäs sitten. Ei kehotettu sammuttamaan valoja, kun lähdette. Vieraat saatettiin takaisin kotiin ihan ovelle asti! Matkalla käytiin tervehtimässä sitä aasiperhettä. Kovin olivat iloisia tutuista.