Viimeinen koulutuspäivä. Olimme jo eilen sahanneet ja hepanneet viimeisen työn, jonka näin lopuksi teimme yhdessä. Se on portti johtajan kasvimaalle. Ristikkomateriaalia jäi sopivasti jäljelle. Hitsasimme vuorotellen ja vielä piti kädestä ohjata alkuun. No – saatiin se kursittua kokoon viimein. Kahvan hitsauksesta otin pojat puhutteluun  ja kysyin, että jos he olisivat tuo johtaja, niin ottaisitteko sen hitsarin töihin, joka tuon on hitsannut. Saatiinpa siihen lopulta kunnon karvi. Maalauksen jälkeen siivottiin paikat ja eikä muuta kuin lopputili ja lomarahat. Kukin sai 300 extraa ja ison kasan avustusvaatteita ja kamaa jaettavaksi keskenään. Juotiin oikein limpparit päälle ja löin vielä kullekin tonnin kouraan. Ei muuta , kuin ero kamano ja wanere.

Iltapäivästä lähtien pyhitinkin kaiken tarmoni kirkon rakentamiseen. Hakku tuli taas tutuksi ja kottikärryn kahvat. Sitä hiton trompolia tarvitaan tajuton määrä lattian oikaisemiseen. Sairaalaryhmäkin osallistui koko päivän talkoisiin. Voimaa ja vääntöä riitti vaikka muille jakaa. Kaikki liikenevät omat joukot olivat myös mukana. Aurinko pään päällä ja täysi lee. Mites se taas olikaan sen mittarin kanssa auringonpaisteessa silloin?  Enemmänkin olisi siirtynyt, kun vaan olisi saatu nakerrettua sitä irti.

Katon pellitys oli jo alkanut eilen ja jatkui hyvää vauhtia tänään. Ikkunaurakkakin oli kai saatu tehtyä, kerrotaan. Viikko tarvittais lisäaikaa, jos haluttais nähdä tämä komeus valmiina. Pakko on kai tulla joskus katsomaan, jos elonpäiviä riittää.  Leo tänne on saatava joka tapauksessa, onhan tämä hänen lapsensa.