Lähtöpäivän aamu. Monta asiaa vielä kesken. Konttia piti järjestellä ja palauttaa sairaalan verstaalle sinne kuuluvat tavarat. Keittiön pöytä repsotti aina vaan, enkä suurin surminkaan voisi häippästä maisemista täyttämättä lupaustani. Korjasin sen viimein ja kiitokseksi sain kuulla kaksi taidokkaasti esitettyä laulua. Äänitin ne jopa. Ostin heille vielä kaulakorun kullekin kiitokseksi loistavasta keittotaidosta. Monelle muullekin oli oma keräys kiitokseksi näistä viikoista. Siivouksesta, johon en kyllä laittanut ropoakaan, koska Inkeri meillä hoiti sen puolen täydellisesti. Pyykinpesusta, johon laitoin suurimman setelin, koska joka ilta oli likaantuneet vaatteet taas puts plank. Saunan lämmityksestä saunamiehelle, olihan se mahtavaa päästä työpäivän päätteeksi hikoilemaan – jos sitä vielä sai tihkumaan jonkun pisaran sen helteisen päivän päätteeksi. Rahaa en laittanut, vaan annoin hänelle tehokkaan linkkuretkisahani. Mykkäpojalle kai vanhan tavan mukaan pojan koulutukseen muutama satku. Onhan hän tavattoman avulias, joten jo senkin vuoksi. Asioiden hoitajalle ja tulkille paikallisten suuntaan annettiin kännykkä, jolla pääsee nettiin. Sitä hän toivoi ja Voitolta sellainen löytyi. Vähän rahaa vielä, niin kaikki tässä ympäristössä oli hoidettu.

Mutta sitten vielä kirkolle katsomaan, miltä ikkuna näyttää asennettuna ja jakamaan loput vaatteet rakennusporukalle. Olin nääs päättänyt uusia karteroopini tän matkan puitteissa. Sinne jäi paidat ja housut ja haalarit ja turvakengät sun muut. Ne oli heille suuri juttu. Henki tahto topata, kun kiitokseksi halattiin. Lopulta sitten lähdettiin kohti Kisumun lentokenttää kevein kantamuksin. Kolmella Hiacella. Yhdessä matkalaukut ja kahdessa me matkustavaiset. 200 m ja ensimmäinen hajalla. Toinen löytyy aina tilalle, joten ajoissa oltiin kentällä. Vajaa puoli tuntia ilmassa ja Nairobi allamme. Taas kolme hiakkea ja samaan majapaikkaan, kuin tullessa. Sielläpä olikin jo paikalla tuttuja meidän kylästä. Yx pappi ja johtava lääkäri sairaalalta, joka asui samaa taloa kanssamme. Ihmettelinkin, kun isäntää ei ollenkaan näkynyt viikolla mangopuun alla. Heillä oli jokin seminaari täällä.